Kansallinen kestävän kaupunkikehityksen ohjelma asettaa yhdeksi tavoitteekseen sosiaalisesti kestävien kaupunkien luomisen. Sosiaaliseen kestävyyteen kuuluu muun muassa eriarvoisuuden kaventaminen, yhteisöllisyys ja edullinen asuminen – sekä segregaation torjunta. Nämä kaikki kytkeytyvät läheisesti toisiinsa.

Asumissegregaatiolla tarkoitetaan sellaista väestöryhmien asumisen eriytymistä kaupungin eri alueille, jossa hyväosaiset kaupunkilaiset asuvat omilla alueillaan ja huono-osaiset omillaan. Segregaatio syntyy sosiaalisen rakenteen ja kaupungin rakenteen vuorovaikutuksesta. Ihmiset eivät ole taloudellisten, kulttuuristen ja sosiaalisten resurssien osalta samanvertaisissa asemissa, eivätkä kaikki asunnot ja alueet ole tasoltaan samanvertaisia ja yhtä haluttuja. Vähemmän halutut alueet ovat tarjolla vähäresurssisille, hyväresurssisilla on enemmän valinnanvaraa. Tulo- ja hyvinvointierojen kasvaessa uhkaa kärjistyä myös asumissegregaatio. Tällaisella kehityksellä on sekä yhteiskunnallisia että yksilöllisiä vaikutuksia.

Kärjistynyt asumissegregaatio johtaa siihen, että eri väestöryhmien elämänpiirit eriytyvät toisistaan tavalla, joka uhkaa yhteiskunnan sosiaalista kiinteyttä. Omissa ”kuplissaan” elävien on vaikea ymmärtää toisiaan. Vähäosaisten kotitalouksien keskittyminen joillekin asuinalueille voi lisäksi johtaa ongelmien kasautumiseen, asukkaiden negatiiviseen leimautumiseen ja kielteisiin naapurustovaikutuksiin. Naapurustovaikutuksilla tarkoitetaan sellaisia jollakin alueella asumisen vaikutuksia yksilön tilanteeseen ja valintoihin, jotka eivät palaudu yksilön taustatekijöihin, kuten tuloihin, ammattiin ja koulutukseen. Nämä voivat olla esimerkiksi alueen leimautuneisuudesta johtuvaa syrjintää tai ympäristöstä omaksuttuja käyttäytymismalleja.

Kansainvälisessä vertailussa asumissegregaatio on Suomessa suhteellisen vähäistä. Tulo- ja varallisuuserot eivät Suomessa ole erityisen suuria, mikä on omiaan vähentämään segregaation riskiä. Eräillä suurimmilla kaupunkiseuduilla harjoitetulla sosiaalisen sekoittamisen politiikalla on kyetty ehkäisemään segregaatiota. Sosiaalisen sekoittamisen politiikalla tarkoitetaan asuinalueiden suunnittelua, jossa alueen monipuolinen sosiaalinen kokoonpano pyritään varmistamaan rakentamalla sekä omistus- että vuokra-asuntoja.

Asumissegregaatiota on Suomessa aiemmin tutkittu perusteellisesti ainoastaan Helsingin seudulla. Myös etenkin Turun mutta myös Tampereen seuduilta on tutkimustietoa asumissegregaation tilasta ja kehityksestä. Pienempien kaupunkien tilanteesta on vähemmän tietoa. Segregaation vastaisen politiikan tutkimus on paljolti keskittynyt sosiaalisen sekoittamisen politiikan tarkasteluun, etenkin Helsingissä.

Smartland–konsortiossa tutkitaan asumissegregaation esiintymistä ja kehitystä myös muitten kuin suurimpien kaupunkiseutujen kohdalla. Tarkoituksena on tarkastella ja arvioida maankäyttöpolitiikan vaikutusta segregaatioon laajemmin kuin pelkästään sosiaalisen sekoittamisen osalta. Tavoitteena on löytää toimivimpia maankäyttöpolitiikan keinoja edistää kestävyystavoitteita ja tarvittaessa kehittää uusia. Hankkeessa asumissegregaation torjunta kytketään ympäristöllisiin ja taloudellisiin kestävyystavoitteisiin.

Tutkimuksemme tieteellisenä tavoitteena on saada uutta tietoa maankäyttöpolitiikan mahdollisuuksista segregaation torjunnassa. Sen käytännöllisenä tavoitteena on löytää ja tarvittaessa kehittää toimivia maankäyttöpoliittisia keinoja torjua segregaatiota.

Kirjallisuutta:

Andersson, R., Franzén, M., Hedman, L. & Lindgren, H. 2017. Segregation: vad menas och hur mäts den? Forskning i korthet #9. Forte: Stockholm. https://forte.se/app/uploads/2017/05/fik-nr-9-webbboendesegregation.pdf

Lönnqvist, H. 2014. Erilaistuva pääkaupunkiseutu: Sosioekonomiset erot alueittain 2002-2012. Helsinki: Helsingin kaupungin tietokeskus.

Rasinkangas, J.2013. Sosiaalinen eriytyminen Turun kaupunkiseudulla: Tutkimus asumisen alueellisista muutoksista ja asumispreferensseistä. Turku: Siirtolaisinstituutti. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-5889-51-2

Saikkonen, P., Hannikainen, K., Kauppinen, K., Rasinkangas, J. & Vaalavuo, M. 2018. Sosiaalinen kestävyys: Asuminen, segregaatio ja tuloerot kolmella kaupunkiseudulla. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-084-6

Skifter Andersen, H. 2003. Urban Sores: On the Interaction between Segregation, Urban Decay, and Deprived Neighbourhoods. Burlington (VT): Ashgate.