1.10.2020

Tiina Merikoski, Tutkijatohtori, Aalto-yliopisto

Suunnittelukilpailuja on käytetty yhtenä keinona tuottaa tietoa tulevaisuuden kaupungeista sekä työvälineenä muutosvoimaisten ratkaisujen tutkimisessa. Suunnittelukilpailulla tarkoitan arkkitehtuurikilpailua, jossa tarkastelun taso on alueellinen yksittäisen rakennuksen sijaan. Tutkin toukokuussa tarkistetussa väitöskirjassani (Merikoski, 2020), miten hyvin kahteen tällaiseen Suomessa vuosina 2010 ja 2011 toteutettuun suunnittelukilpailuun saadut ehdotukset vastasivat kilpailuohjelmissa annettuihin tavoitteisiin ja tehtäviin.

Toisessa kilpailussa etsittiin vaihtoehtoisia tapoja toteuttaa uusi, sekä osayleiskaavassa annettujen kasvutavoitteiden että matkailuyrittäjien toimintaedellytyksien mukainen matkailukeskus Ylläkselle. Suunnittelua haastoivat alueen sijoittuminen herkkään luonnonympäristöön tunturin juurella sekä uuden rakenteen sovittaminen olemassa oleviin Äkäslompolon kylään ja laskettelukeskukseen. Toisen tutkimuksessa käyttämäni kilpailuaineiston keräsin kansainvälisestikin noteeratun Sibbesborgin kestävän yhdyskunnan kilpailun aineistosta ja sen kilpailuprosessin seurantatutkimuksesta. Tässä kilpailussa tehtävänä oli visioida uusi, 70 000-100 000 asukkaan kaupunki Sipooseen, minkä toteutus tapahtuisi pitkällä, jopa 100 vuoden päähän ulottuvalla aikajänteellä. Kilpailu toteutettiin poikkeuksellisen kunnianhimoisin tavoittein ja suunnitteluehdotusten arviointia varten rekrytoitiin viiden eri aloja edustavan asiantuntijan ryhmä tukemaan tuomariston työtä.

Ylläksen kilpailu toteutettiin kutsukilpailuna ja kaikki viisi osallistumaan kutsuttua suunnitteluryhmää jättivät kilpailuun omat ehdotuksensa. Sibbesborgin kilpailu puolestaan järjestettiin kansainvälisenä ja avoimena kilpailuna. Molemmissa kilpailuissa kannustettiin muodostamaan monialaisia suunnitteluryhmiä eri tavoin, muun muassa antamalla hyvin laaja-alaiset alueiden suunnittelua ja toteutusta koskevat ohjeet mukaan lukien kestävän kehityksen tavoitteita. Sibbesborgin kilpailuohjelmassa myös suoraan kehotettiin osallistujia muodostamaan monialaisia suunnitteluryhmiä sisältäen esimerkiksi asumisen, liikenteen, yhdyskuntateknisen huollon, maisemasuunnittelun, ekologian, palveluntuotannon, liiketoiminnan kehittämisen ja energiatekniikoiden asiantuntijuutta (Sipoon kunta, 2011, s. 4). Kilpailuun saatiin yhteensä 30 ehdotusta.

Tutkin väitöskirjassani kilpailuaineistojen avulla, miten tarkoituksenmukaisesti kilpailuihin jätetyt suunnitelmaehdotukset vastasivat kilpailuohjelmissa asetettuihin vaatimuksiin ja tavoitteisiin. Kenties tärkein havaintoni oli se, että kilpailujen käytännöt sisältävät ominaisuuksia, mitkä asettavat rajoituksia monialaisen yhteissuunnittelun tekemiselle ja siten vaikuttavat siihen millä tavoilla eri asiantuntijuuksien tuottama tieto on nähtävissä ehdotetuissa suunnitelmissa ja ratkaisuissa.

Suunnittelukilpailujen käytännöt pohjaavat vahvasti arkkitehdin ammattikunnan tiedontuottamisen perinteeseen. Kilpailut perustuvat ensinnäkin oletukseen siitä, että paitsi rakennuksia myös tulevaisuuden kaupunkiympäristöä voidaan tutkia arkkitehtisuunnittelun keinoin. Muita lähtökohtia ovat muun muassa se, että suunnittelutyön avulla tuotettu tieto voidaan upottaa kuviteltua ympäristöä esittäviin kuviin ja piirroksiin ja että tieto ja suunnitteluratkaisut voidaan viestiä yleisölle tämän kuvamateriaalin avulla. (Lipstadt, 2009; Andersson ym., 2013; Kazemian & Rönn, 2009)

Havaintoni väitöstutkimuksen kohteena olleista kilpailuaineistoista viittaavat siihen, että suunnittelutyöhön osallistuvien muiden kuin arkkitehtien tuottama tieto ei ole luettavissa kokonaissuunnitelmista vaan jää niiden ulkopuoliseksi aineistoksi. Monilla kestävien yhdyskuntien suunnittelussa keskeisessä asemassa olevilla asiantuntija-aloilla ei käytetä visuaalisia keinoja tiedontuottamisessa tai sen viestimisessä. Jopa suunnitelmaa esittävien piirrosten tai havainnekuvien tulkitseminen voi olla heille vaikeaa. Kestävän yhdyskunnan suunnittelukilpailut eivät siten voi tuottaa sellaisia kaupunkien kehittämistä edistäviä ja muutosvoimaisia ratkaisuja kuin mitä niiltä odotetaan ennen kuin kaikkien eri asiantuntijoiden aktiivinen ja tasapuolinen osallistuminen suunnitelman ja ratkaisujen kehittämiseen varmistetaan.

Tärkeää olisikin, että kestävän yhdyskunnan ratkaisuja tutkivat suunnittelukilpailut ohjelmoitaisiin eri tavalla kuin perinteiset arkkitehtuurikilpailut ja huomioiden erityisesti monilaisen yhteissuunnittelun tarpeet – niin kilpailussa asetettujen tavoitteiden, tehtävänannon kuin ehdotuksilta vaadittujen materiaalien osalta. Kaupunkien kehittäminen ja yhdyskuntasuunnittelu ovat monimutkaisia tehtäviä, joiden parissa työskenteleminen edellyttää useiden eri asiantuntija-alojen tuottaman tiedon yhteensovittamista. Ympäristön ja ilmastonmuutosten aiheuttamien haasteiden myötä suunnittelutehtävät ovat entistäkin vaativampia ja edellyttävät yhä laajempaa, eri alojen asiantuntijuutta yhdistävää lähestymistapaa.

Lähteet

Andersson J.E., Bloxham Zettersten G. & Rönn M. (toim.) (2013). Architectural competitions – Histories and Practice. The Royal Institute of Technology and Rio Kultuurkooperative, Hamburgsund: Nordbloms tryck.

Kazemian R. & Rönn M. (2009). Finnish architectural competitions: structure, criteria and judgement process. Building Research and Information, 37(2), 176-186.

Lipstadt H. (2009). Experimenting with the Experimental Tradition, 1989-2009. On Competitions and Architectural Research. Nordic Journal of Architectural Research, Vol. 21, No. 2/3, 9-22.

Merikoski T. (2020). Planning competitions as tools towards sustainable community development – A critical case study. Aalto University publication series DOCTORAL DISSERTATIONS, 86/2020.

Sipoon kunta (2011). Kilpailun ohjelma. Sipoon kestävän yhdyskunnan suunnittelukilpailu.