14.9.2023

Tea Lönnroth, Pauliina Krigsholm, Tuulia Puustinen, Heidi Falkenbach

Aalto-yliopisto

Maankäyttöpolitiikka on tärkeä keino toteuttaa kunnan strategisia tavoitteita. Jos tarkastellaan esimerkiksi asumisen saatavuutta ja hintaa, luovat kunnat perusedellytykset asuntotuotannon toteutumiselle kaavoituksen kautta, kun taas maapolitiikan avulla voidaan ohjata tuotannon toteutumista haluttuun suuntaan. SmartLand.fi-hankkeessa on laadittu yhteensä kymmenen tutkimustuloksiin perustuvaa teesiä maankäyttöpolitiikan kehittämisen tueksi. Kaikki teesit esiteltiin loppuvuonna 2022 Smartland-vuosiseminaarissa, ja ne herättivät paljon mielenkiintoista keskustelua. Alla esittelemme tarkemmin kolme näistä teeseistä. Teesit liittyvät maankäyttöpolitiikan muotoiluun, asuntomarkkinavaikutuksiin sekä maankäyttöpolitiikkaan liittyvän tiedon saatavuuteen.

Teesi 1: Maankäyttöpolitiikan muotoilu (tavoitteet ja keinot) on valinta, jota kunnat eivät välttämättä tee tietoisesti.

Kuntien odotetaan kasvavissa määrin vastaavan maankäytön valinnoillaan monimutkaisiin haasteisiin kuten ilmastonmuutoksen ja luontokadon ehkäisemiseen, sekä alueiden eriarvoistumiskehityksen katkaisemiseen. Samanaikaisesti kuntien maankäytöltä voidaan odottaa kuntataloutta ja kunnan tai seudun elinkeinoelämää piristäviä valintoja, jotka saattavat olla joskus ristiriidassa muiden maankäytön (potentiaalisten) tavoitteiden kanssa. Myös siihen, minkälaisilla politiikkakeinoilla kunta päättää edistää asettamiaan maankäytöllisiä tavoitteita, liittyy valinnan elementti: Esimerkiksi olemassa olevan yhdyskuntarakenteen tehokkaampaan hyödyntämiseen voidaan pyrkiä niin maankäyttömaksujen alennuksilla kuin kunnan maanhankinnoilla liikenteellisesti keskeisiltä sijainneilta.

Meidän teesimme on, että suomalaisten kuntien maankäyttöpolitiikan muotoilu ei ole niin tietoista, kuin edellä kuvatuista lähtökohdista voisi olettaa. Smartland.fi-hankkeessa toteutettujen laajojen haastattelujen perusteella kuntien maankäytön valintoja ohjaa edelleen vahvasti perinteinen sektoripohjainen ajattelu. Esimerkiksi maapolitiikalla pyritään monissa kunnissa ensisijaisesti tiettyyn määrään tontinluovutuksia julkisen maankehittämisen keinoin. Näiden valintojen yhteyttä laajempiin politiikkaongelmiin ei aina tunnisteta, tai ainakaan niitä ei ilmaista selkeästi.

Nopeasti muuttuvassa toimintaympäristössä kuntien odotetaan vastaavaan sekä paikallisiin että globaaleihin haasteisiin maankäytöllään. Jotta kuntien maankäyttöpolitiikka voisi olla aidosti vaikuttavaa, me peräänkuulutamme, että kunnissa kiinnitettäisiin enemmän huomiota siihen, onko kunnan maankäyttöpolitiikan muotoilu tietoinen valinta, sekä siihen, tuodaanko tehdyt valinnat riittävän selkeästi esille kuntalaisille ja muille maankäyttöpolitiikan sidosryhmille.

Teesi 2: Maankäyttöpolitiikan valinnat voivat heikentää asuntotarjontaa ja nostaa asumisen hintaa.

Asuntomarkkinoiden toimivuus edellyttää, että asuntotarjonta pystyy sopeutumaan kohtuullisesti asuntokysynnän muutoksiin. Asuntotarjonnan kyvyssä sopeutua kysynnän muutoksiin on merkittäviä alueellisia eroja Suomessa. Eroja voidaan selittää paitsi maantieteellisillä ja demografisilla tekijöillä, myös maankäyttöpolitiikan valinnoilla.

Meidän toinen teesimme on, että maankäyttöpolitiikan valinnat voivat heikentää asuntotarjontaa ja siten nostaa asumisen hintaa. Vaikka maankäyttöpolitiikalla voidaan edistää monia tavoitteita ja tukea sellaisten hyödykkeiden tarjontaa, joita markkinavaraisesti olisi liian vähän tarjolla, voi sillä samalla olla myös (tahattomia) haitallisia vaikutuksia asuntomarkkinoiden toimivuuteen.

Maankäyttöpolitiikan valinnat, jotka hidastavat kaavoitus- ja rakentamisprosessia tai kasvattavat rakentamisen kustannuksia heikentävät asuntotarjonnan kykyä sopeutua kysynnän muutoksiin. Näin ollen maankäyttöpolitiikan valinnat vaikuttavat asuntotarjonnan sopeutumiskyvyn kautta niin asuntotarjontaan, asumisen kustannuksiin kuin sosiaaliseen kestävyyteenkin. Kestävän maankäyttöpolitiikan kannalta onkin tärkeää tunnistaa eri maankäyttöpolitiikkatoimien vaikutuksia myös asuntomarkkinoiden toimivuuteen. Tämä auttaisi kuntia tekemään tietoisempia valintoja ja siten edistämään tehokkaasti sekä rakennetun ympäristön kestävyyttä ja laatua että asuntotarjonnan sopeutumiskykyä.

Teesi 3: Informaation saatavuus parantaa maankäyttöpolitiikan toimijoiden kykyä toimia tehokkaasti.

Olemassa oleva ja saavutettava tieto kunnan maankäyttöpolitiikasta (kaavoitus ja maapolitiikka) muodostaa pohjan sidosryhmien ja politiikkatoimien kohteiden odotuksille ja toiminnalle. Tiedolla viitataan paitsi kunnan kaavoitukseen ja maapoliittisiin toimintatapoihin ja -periaatteisiin niin myös päätöksiin ja niiden perusteluihin, sopimuksiin ja sopimusperusteisiin sekä erilaisiin mittareihin ja tilastoihin kunnan maankäyttöpolitiikan eri osa-alueista.

Smartland.fi – ja VN TEAS Maapolitiikan nykytila ja tulevaisuus – hankkeissa toteuttamiemme laajojen tutkimushaastattelujen tulokset osoittavat, että maapoliittinen tieto on usein hajanaista, eikä kata kaikkia maapoliittisia toimia tai instrumentteja (esim. Falkenbach et al. 2021). Päätösten saatavuutta rajoittaa haasteet päätösten löydettävyydessä sekä raportointikontekstien moninaisuus. Tietoa ei useinkaan koeta helppolukuiseksi. Tiedon sisältö, laajuus ja esityspaikka vaihtelevat pitkällä aikavälillä samankin kunnan sisällä. Nämä haasteet vaikeuttavat myös maapolitiikassa tapahtuneiden muutosten tunnistamista ja arviointia. Maapolitiikkaa ei tavallisesti seurata ja eikä siitä raportoida systemaattisesti sen eri tavoitetasot ja osa-alueet huomioiden. Tiedonkulku eri toimijoiden tai toimialojen välillä ei näin ollen ole lainkaan itsestään selvää.

Kunnat itse politiikan muotoilijoina kaipaavat tietoa eri politiikkatoimien vaikuttavuudesta ja soveltuvuudesta eri paikallisiin konteksteihin. Toisaalta olemassa oleva ja saavutettava tieto kunnan maankäyttöpolitiikasta on tärkeää myös sidosryhmien ja politiikkatoimien kohteiden näkökulmasta: Eri toimijoille, kuten kuntalaisille, maanomistajille, rakennusliikkeille, yrityksille sekä erilaisille organisaatioille ja järjestöille, ei ole välttämättä itsestään selvää, millaisia toimintamahdollisuuksia heillä on, mitä heiltä odotetaan tai millaisia toimia kunnan maankäyttöpolitiikalta voi odottaa.

Olemassa olevalla ja saavutettavalla tiedolla on eri toimijoiden tehokkaan toiminnan mahdollistamisen lisäksi merkittävä tehtävä myös maapolitiikan hyväksyttävyyden, läpinäkyvyyden ja yhdenvertaisuuden parantamisessa. Tiedon saavutettavuuden lisäämiseksi tarvitaan paitsi politiikkalinjausten avoimuutta niin myös politiikkatoimiin liittyvää systemaattista seurantaa ja raportointia. Maapolitiikkaan liittyvien sopimuksien ja sopimusperusteiden läpinäkyvyyteen ja avoimuuteen tulisi lisäksi kiinnittää erityistä huomiota.

Lähteet

Falkenbach, H., Krigsholm, P., Lönnroth, T., Puustinen, T., Ekroos, A., Häkkänen, M., Kortelainen, J., Luomala, N., Rausmaa, S. & Toivanen, M. (2021). Maapolitiikan nykytila ja tulevaisuus – keinot, vaikuttavuus, avoimuus ja hyväksyttävyys. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2021:49. 264 p.